14.9.2020

Turvallisuusalan ammattiliiton edunvalvojat kokoontuivat viime viikolla koulutustilaisuuteen Petäykseen. Tilaisuudessa käsiteltiin kesän alussa päätökseen saatua työehtosopimusratkaisua, joka on herättänyt jonkun verran keskustelua jäsenistön keskuudessa.

Kevät 2020 oli täysin poikkeuksellinen monessa suhteessa. Korona asetti hyvin tiukat raamit varsinaiselle neuvottelutoiminnalle ja myös muulle neuvotteluja vauhdittavalle toiminnalle. Lisäksi edellinen, pitkälle venynyt neuvottelukierros oli jättänyt kentälle tietynlaista taisteluväsymystä. Tästä johtuen neuvotteluihin lähdettiin yksinkertaisella tavoitteenasettelulla. Kyselyissä selkeästi eniten hiertäneet ja muilta aloilta poistuneet kiky-tunnit haluttiin historiaan ja palkankorotusten olla yleisen linjan mukaisia. Yleisen tilanteen ja yhteiskuntavastuun kantamisen johdosta nyt ei ollut aika repivälle taistelulle työehdoista.

Oletimme virheellisesti että työnantajapuoli olisi ajatellut tilanteesta samoin. Maltillisetkin ehdotukset kohtasivat voimakasta vastarintaa ja neuvottelut pitkittyivät ja kärjistyivät kohtuuttomasti. Tilannetta pahensi huomattavasti yritysten työntekijöiden edustajilta tulleet viestit siitä, että kyky ja tahtotila mahdollisiin toimenpiteisiin tilanteen edistämiseksi olivat hyvin eritasoiset. Osassa yrityksiä ihmisiä sai miltei toppuutella ja osassa yrityksiä tuntui että työntekijöitä ei kiinnostanut kovinkaan paljoa yhteisen hyvän edistäminen. Tämä jättää meidät ongelman eteen. Jotta meillä olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet edistää Turvallisuusalan työntekijöiden eittämättä liian pientä ansiotasoa, me tarvitsemme selkänojaa neuvottelupöytään. Vaikka neuvottelijat tekevät hartiavoimin töitä, siitä on vain vähän apua, jos vastapuoli tietää että puheita ei pystytä lunastamaan joskus myös teoilla.

Jäsenten olisi myös hyvä tiedostaa, että työehtojen parantaminen ei ole pikajuoksu, vaan maraton. Kenttä on laaja ja joka kierroksella on mahdoton saada jokaiselle ryhmällä tismalleen saman verran hyvää. Tämä aiheuttaa ymmärrettävää ärtymystä, mutta kokonaiskuvan hahmotuksen tulisi silti olla ensisijainen asia. Seuraava neuvottelukierros on taas oven takana ja ilman joukkovoimaa kyyti sen kuin kylmenee.